Peli:The Legend of Zelda; Twilight Princess

Julkaistu: 2006, Nintendo, Wii

Kauan odotettu peli, hankittu heti ilmestymispäivänä, mutta läpi pelaamiseen ei vain löytynyt riittävästi aikaa. Muutamaan otteeseen turvauduttiin läpipeluuohjeisiinkin. Liian vaikea peli ei kuitenkaan ole. Noin yhdeksän kymmenen peli tunnin aikana ei kaikkea kuitenkaan ehtinyt käydä läpi, mutta toisaalta siihen mahtui sitten ihan päämäärätöntä harhailuakin - syystä tai toisesta.

Juonellisesti peli ei tuo juurikaan uutta Zeldan legendaan toisin kuin Ocarina of Time tai The Wind Waker, mutta juoni on kaunis - toisinaan haikean surullinenkin. Wiin liikkeentunnistusohjauksen opettelussa meni hetki, mutta se oli ihan toimiva. Erikoisliikkeissä en ole koskaan ollut hyvä tavallisellakaan ohjaimella, siihen Wiin ohjaus ei tuonut poikkeusta.

Hyvä peli. Nyt kaipaisin sarjaan lisää.

Peli: The Legend of Zelda; Phantom Hourglass

Julkaistu:2007, Nintendo, DS

Sain tämän joululahjaksi viime jouluna ja vasta sain pelattua. Peli sinällään ei ole niin pitkä, mutta pelaamiseen käytettävä aikani on valitettavasti vähentynyt oleellisesti.

Pelin vaikeustaso on mielestäni oikein kohdallaan. Muutaman kerran olin pelissä hetken jumissa, johtuen joko siitä, etten ollut lukenut annettuja ohjeita riittävän tarkasti tai sitten edellisestä pelikerrasta oli aikaa, enkä enää muistanut minne oli menossa tai mitä tekemässä. Stylus ohjaus toimii näppärästi ja oli helppo oppia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Grafiikat ovat kauniit ja toimivat. Juoni hauska ja paikon jännittäväkin. Oivallinen jatko-osa GameCuben The Wind Waker pelille. Juoni toimii itsenäisestikin, kuten Zelda peleissä yleensäkin. Suorana jatkona tämä ei myöskään tuo mitään uutta Zeldan legendaan. 

Elokuva: Narnian Tarinat: Prinssi Kaspian

Ohjaus: Andrew Adamson

Päähenkilöt: Prinssi Kaspian, Lucy, Edmund, Peter, Susan

Vuosi: 2008

Lucy, Edmund, Peter ja Susan löytävät itsensä taas Narniasta, kun prinssi Kaspian puhaltaa Susanin taikatorveen. Paljon on muuttunut. Narnian todelliset asukkaat on ajettu ahtaalle telmarialaisten hallinnon alla. Prinssi Kaspianin setä yrittää anastaa vallan todelliselta kruununperijältä Kaspianilta ja Kaspian joutuu pakenemaan metsään. Metsässä hän tapaa ensi kertaa tarujen olennot, aidot narnialaiset, ja yhdessä muinaisten kuninkaiden ja kuningattarien kanssa he nousevat kapinaan telmarialaisten hirmuhallintoa vastaan.

Elokuva oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen. Se pysyi paremmin kasassa ja oli yhtenäisempi. Joitakin kompromisseja tarinaan oli jouduttu tekemään, enkä niin tarkasti enää muista alkuperäistä tarinaa, että kaikista yksityiskohdista osaisin sanoa, miten se oli kirjassa.

Täysin turhana koin Susanin ja Kaspianin välille viritettyä romanssia. Se ei toiminut millään tasolla. Se toi tarinaan liikaa nykyaikaista henkeä, mikä ei sopinut siihen alkuunkaan.

Pidän suuresti Narnian maailmasta, jossa ihmiset ovat lajina tietyllä tavalla sivuosassa. Tärkeämpiä ovat puhuvat eläimet, faunit, kentaurit jne.

Elokuva: Futurama: Bender's Big Score

Ohjaus: Dwayne Carey-Hill

Päähenkilöt: Fry, Leela, Bender, professor Fransworth

Vuosi: 2007

Futurama on palannut noin puolentoista tunnin pituisena elokuvana. Elokuvassa oli niin monta hauskaa yksityiskohtaa, että on vaikea päättää, mistä aloittaisi. Planet Express joutuu nudistiavaruusolentojen haltuun ja paljastuu, että Fryn takapuoleen on tatuoitu aikamatkustuksen mahdollistava koodi. Avaruusolentojen pakottamana Bender matkustaa ajan halki varastaen kalleuksia.

Aikamatkustus teeman ansiosta tarinaan on saatu sisällytettyä monia erilaisia kertomuksia ja kertomustasoja. Vaikka kokonaisuus olikin ehkä hieman sekava, se oli hulvaton ja hauska. Futurama toimi hyvin elokuvana. Siihen oli saatu juuri sopivasti aineksia, jotta se pysyi mielenkiintoisena koko katselun ajan ja kestää jopa useampia katseluja.

Mikä parasta, Futuramaa on ilmeisesti vielä tulossa kolme muutakin elokuvaa. Niitä odottaessa voisikin hankkia sen neljännen tuotantokauden itse sarjasta.

Elokuva: Naapurini Totoro

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Päähenkilöt: Mei, Satsuki, isä, mummo, Totoro

Vuosi: 1988

Mei ja Satsuki muuttavat isänsä kanssa maalle. Maalta ränsistyneestä talosta he löytävät mustapalleroita ja ensin Mei ja sitten Satsuki tutustuvat Totoroon, metsänhenkeen, jolla on taikavoimia.

Tämä elokuva oli ihastuttava ja ehdottomasti hankittava omaan hyllyyn. Pidin hitaasta ja leppoisasta kerronnasta, mielikuvituksen lennosta ja maisemista. Monin paikoin elokuva toi musiikeiltaan ja maisemiltaan ja tunnelmaltaan mieleen The Legend of Zelda pelien maailmaa.

Elokuva: Punch-Drunk Love

Ohjaus: Paul Thomas Anderson

Pääosissa: Adam Sandler, Emily Watson

Vuosi: 2002

Elokuva kertoo aika tyypillisen rakkaustarinan. Minä en ole perinteistenkään rakkaustarinoiden ystävä, Titanicistakin olisi mielestäni saanut kiinnostavan ilman sitä rakkaustarinaa, joten tämä hitaasti etenevä ja jokseenkin omituinen elokuva ei voittanut minua puolelleen. Komediana se ehkä olisi toiminut päähenkilön saamattomuus, itku- ja raivokohtaukset ja muutenkin mitään sanomaton olemus sekä vanukkailla ansaitut lentopisteet ja senssipuhelusta seuranneet ongelmat.

Peli: Indiana Jones And The Fate Of Atlantis

Julkaistu: 1992, Lucas Arts, Pc 

Tämä peli jäi aikoinaan pelaamatta ja viimein päätin korjata asian.

Sain eilen pelattua pelin läpi. Ei ihme, ettei se aikoinaan onnistunut, kun nytkin tarvittiin muutamaan otteeseen netistä löytyneitä läpipeluuohjeita. Pelin grafiikka ei ole ihan kestänyt vuosia, mutta pelattavuus ja juoni ovat tallella ja ne tekivät pelistä nautittavan kokonaisuuden. Loppudemolla ei paljoa juhlittu, mutta sen miltei totaalinen puute ei peliä pilannut.

Pelissä on kolme vaikeustasoa ja nyt täytyykin ottaa tavoitteeksi pelata se joskus läpi vaikeammilla puzzleilla. Tällä kertaa pelattiin keskivaikealla Tiimi-vaihtoehdolla. Ennen kuin aloitan tämän uudelleen kesken on kuitenkin The Legend of Zelda: Twilight Princess ja uutta Sam&Max-peliäkin pitäisi kokeilla.